Jimi Lipponen Ensimmäinen kosketus soittovehkeisiin oli 1969 ja soittimena isän Landola. Ensimmäiset orkesterit 1980-luvun alussa, Lassin kanssa peruskoulun yläasteella perustettu The Lazy Blues Band. 1984 Rankempaa musaa useassakin yhtyeessä ja ensimmäiset "oikeat" keikat koulubileissä ja nuorisotaloilla. Soittokavereina mm. Jarkko Martikainen (nyk. Y.U.P.) 1992 Lyöttäydyttiin jälleen yhteen Lassin kanssa ja yhteistyön hedelmänä Feast Of Friends - orkesteri. Kokoonpanossa soitti jo silloin rumpali Ilkka. Lauluholistina toimi Mustosen Asko, "Kajaanin Joe Strummer" . Musiikkityyli rätväkkää rock´n rollia, Grungekantria ennen grungen keksimistä. Keikkaa tehtiin paljon ympäri maakuntia. 1993 Feast Of Friends uudella kokoonpanolla. Lauluun siirtyi Pelkosen Ville ( Touhuillut myöhemmin mm. Waltarin, Amorfiksen etc. kanssa) Musiikkityyli vaihtui puhtaaseen Etelänrokkiin, keikkalistoista saattoi löytyä kokonainen levyllinen ZZ Topia ja Lynyrd Skynyrd - klassikoita. Keikalla käytiin myös Venäjällä Kostamuksen kulttuuripalatsissa 10.12.1994. Reilun vuoden aikaan tehtiin satakunta keikkaa ympäri maakuntia ja poltettiin maksan lisäksi myös hihat. 1996 Vallattiin rokänrollin lisäksi myös lastenmusiikin saraa. Orkesteri "Hurmaavat Kimalaiset" keikkaili, ja keikkailee satunnaisesti edelleenkin lapsia viihdyttämässä. Yksi levy on tullut myös tältä kokoonpanolta. Levyllä rummuissa itse Ilkka Pyykkönen ja bassossa Mukutus pukuttaja Kari Räty. Vuoden 1998 mainittavin tapahtuma itsensä mielestä oli soittaa bassoa Puistolankadun Broilers - orkesterin riveissä ihan keikalla. Jimi Lipposeksi risti aiemmin Marko-nimeä totellun miehen Rättyän Jari nähtyään Zombie ja Kummitusjuna - elokuvan. Nimi jostain syystä jäi, ja se päätettiin käyttää orkesterin nimessä. Mustanaamiokerhon jäsenenä jo vuodesta 1978, suorittanut myös uimakandidaatin tutkinnon 1982 ! Maiju Pipariinan iskä jo vuodesta 2005. Perttu Penttinen The Moondogs 1979 - 1982? Moondogs oli se eka oikee bändi, aikaisemmin oli jo soiteltu kaveripiirissä ja Antti Aaron Määtän kanssa kahdestaan tai ehkä soittaminen on väärä, kun ei mitään osattu, vaan into oli sättänän kova! Musiikki oli selekeesti rogabilia, me oltiin Kajaanin ekat elvarit ja suksee oli kova. Tigersejä digailtiin ja alkuperäsikurkoja. Levyjä hommattiin Hollantia ja Londonia myöten, kun kaikkee ei Suomesta aina saanut. Nihilisti-tedit ei aina oikein diggaillu meistä kun me ei oltu "aitoja". Ei jaksettu ihan niin kauheesit välittää letin pituudesta ja kenkien kuosista, eikä se brittibilly Cavania lukuunottamatta oikein kolissukaan. Cavanin kans oltiin siten oikein keikallakin -81 ja Tigers manageri Kari Heimoselle lähetettiin nauhaa ja puhetta oli Buck Jonesin lämppärivakanssista Pohjois-Suomen rundilla, mut eihän me ois edes koulusta päästy. Perskohtasesti mulle osui -81 Stray Cats niin että se tuntuu vieläkin. Jotenkin se vaan anto suuntaa että rogabilia voi soittaa rujommallakin kädellä, eikä pyrkiä koko ajan liian autenttiseen museo-soundiin. Enempi persettä peliin, sano. The Bluesdozer. 1986-1989? Olin Äeten ilona Kajaanissa ja soittelin taas kitaraa. Vanha tuttu basisti Sude Kovalainen kyseli sitten baarissa josko laulusolistin vakanssi r&b- orkesteriin kiinnostaisi, kitaraa ei saisi soittaa lainkaan. Arvoin hieman ensiksi mut lupasin kokeilla. Kävi kuitenkin niin notta jotenkin se lapio vaan livahti käsiin, kun ei oikein tienny missä pitäs käsiään. Harppuakin yrittelin silleen varovasti. Hyvin se toimi kolmellakin kitaralla bluesi. Kansa joras taas kauheena! Keikkoja tehtiin kymmeniä pitkin lääniä ja radiossakin oltiin suorassa lähetyksessä ja joku nauhakin. Armadillo Jones 1988 - 1994? Koko juttu alko siitä että keksitään muka 30-luvulla elänyt bluesukko, sille nimi ja tarina ja siten katotaan kuin moni blyysdiggari väittää tietävänsä sen. Että oltiinko baarissa sillon, oltiin. Kokoonpano oli muuten sama kun Bluesdozerissa paitti Jääskeläisen tilalla oli Tatu Mannberg kitarassa ja runpuihin löi Jp-Laatikainen, molemmat monissa liemissä uitettuja tuttuja mölisköjä vuosien takaa.. Tatukin oli Helsingissä ja soitteli Johny Lee Turpeisen ja muiden kans, mut sitten vaan alko olemaan keikkaa vallan helkkaristi. Parhaimmillaan oli yli 70 vuodessa ja kaikki ilmaiskikkelijamit päälle. Pisin pätkä oli kymmenen päivää yhtä soittoo. Meinas töissä maanantasin väsyttää, aina joskus. Kuppilat ja soittajat tuli tutuiksi pitkin maata. Ohjelmisto oli r & b:n Top 200 ja omat päälle. Piiiiiitkiä keikkoja, jos ei heti lohjennu, otettiin työvoitto. Kajaanin Elävän musiikin yhdistyksen kokoelmalle tehtiin 2 piisiä ja joku tanskalainen pulju halus kans tehdä levyä, mut ei me joudettu mihinkään Århuusiin lähtemään. Siihen kai se sitten hyytykin, kauheeseen ravaamiseen ja sukanhaisteluun. The Hutikka 1990 - Kajaanilaisten baarisoittajien poika/ukkokerho. Nimi kertoo kyllä lähes kaiken tarvittavan. Keikalle luvattiin aina noin 3 - 8 ukkoo, keskiarvo on 4,3. Hieno bändi, paljon laulajia, hyviä soittajia, lievää kaameempaa sekotusta. Tais olla parit treenitkin joskus? Ohjelmisto oli mahdollisimman kirjava johtuen soittajien taustoista. Lapin Tangosta Haista Fidduun. Minun tehtävänä oli naukua ne vanhemmat rokkipalat ja ska-kipaleita. Tehtiin uusia sovituksia iskelmistä kauan ennen tätä nykyistä boomia ja Kokkosen Jukka osas laulaa ne tosi hienosti. Jari Rättyä & Gepardi-orkesteri 1993 - Baariorkesteri jossa ei itekään tienny mitä/miten seuraavaks tulee, repertuaaria oli kaikille kertynyt sen verran ja Jari saattoi vetää Pasi Kaunistoa heti Elmore Jamesin perään. Aivan loistava bändi, hienoa äärirajoilla soittamista ja ihan perkeleen hyviä keikkoja. Treenejä ei ole tainnu olla yksiäkään. Muita: Pakko on vielä mainita Jp Laatikaisen kanssa perustettu tanssiorkesteri Kufi ja Pafka. Kolme omaa piisiäkin on: jazz-instrumentaali Laade's theme, valloittava tanssinumero Erkki-prinssi ja kapinalaulu Valkoinen koira. Tästä kuullaan vielä! Markku Suomisen Chamber Lightin riveissä olin tuurausmiehenä Hotelli Kajanuksen Surfin Bird-klubin housebändissä talvella 1998. Säestettiin Sonja Lummettakin ja oli kivaa soittaa ska-piisejä iskelmän sekaan. JP komppas ja kerto lavalla juttuja. Tupakkia ja pilsua ei saanu lavalla vetää, kun töissä kerta oltiin, niin samaan aikaan se yläkerran salin orkka veti pilleriä niin että silimät seiso päässä. Ammattimiesten hommaa, kato. Jotenkin koko savotta oli aika huvittavakin trippi, mut ihan lystiä, kun asian sisäisti. Rotting Hillbillies Yhden kerran olen kompannut Brendan Crockeria Kajaanin Jazz-keväässä. Lystiä oli, soitettiin rokkiloita, lyyssiä ja kantria ja Crocker oli metka mies kaurahattuineen. Aamuyöllä Brendan sano että ens kerralla soittakaa hälle suoraan eikä managerille, hän tulee mielellään takas. Minttuferneriä se ei oikein tuntunu kestävän vaikka pilsua veti varmaan ämpärillisen. Jyrki Säppi Jyrki, tuo suuren viulun ymmärtäjä ja kesyttäjä aloitti maineikkaan soittouransa 1970 - luvun alkuvuosilla soittamalla koulubändeissä. Jostain ihmeellisestä syystä Jyrki ihastui bassokitaran sointiin ja on joskus vain satunnaisesti tarttunut kuusikieliseen kitaraan. Bändejä on paljon, niistä voisi mainita Raunchy Rockabilly Band, X.X. Slime ja 1980 - 90 lukujen taitteessa vaikuttanut Carmen, jossa myös Ilkka Pyykkönen soitti. Kevyen musiikin lisäksi Jyrki on ansioitunut vakavamman musiikin saralla, mm. Kanerva - kuorossa ja Ortodoksisessa kirkkokuorossa. Orkesterin Nestori ja isähahmo, harrastuksena musiikin lisäksi pirttiviljely ja huonekalujen entisöinti. Ilkka Pyykkönen Ilkan Rumputushistoria juontaa juurensa 1980 - luvun alkuun Utajärven - Vaalan suunnalle. Oulujärvenopiston Jazz - orkesteri, lähes legendaariset Ärjy ja Black Triangle heavy - orkesterit unohtamatta CheapThrills - pumppua. Progressiivinen rokki oli kova juttu 1980 - luvun puolivälin tienoilla ja sitä soitti Jepster. Rosa - bändin kanssa tehtiin myös 7" single. 1980 - 90 lukujen taitteessa oli orkesterit Chraspoint ja Carmen, jossa myös itse Jyrki Säppi toimi basistina. Unohtaa ei voi myöskin Valmet - konsernin sisällä toimivaa Pulp´s Brothers - pumppua. Jimin kanssa bänditouhuja on viritelty eri kokoonpanoilla 1990 - luvun alkuvuosilta ja Ilkka kuultiin soittamassa myöskin Hurmaavat Kimalaiset lastenorkesterin levyllä ja muutamilla keikoillakin. Ilkka erikoistui lyömäsoitinten lisäksi myös löylynheiton äänitykseen ja tunnettiinpa hänet niiltä ajoilta myöskin kovana karaokelaulajana (?). Ilkka on se jota Kummitusjunassa naiset
eniten diggaileevat, vaikka onkin rumpali(?). Lassi Kyllönen Puolangan perukoilta Suomussalmen kautta Kajaaniin (ja lopulta Etelä Afrikkaan) siirtynyt pappisperheen poika. Rokkänroll, jenkkiautot ja muutenkin rokkipitoisen elämäntyylin Lassi omaksui jo peruskoulun ala-asteella, jolloin tutustui Lipposen Markoon joka nykyään myös Jimi Lipposena tunnetaan. Kitara ja piano instrumentteinaan Lassi aloitteli 1980 - luvun alussa soittorosvon uraansa, mutta jälleen olivat tutkimattomia herran tiet ja kun mies sai basson käteensä, ei siitä enää osannut irti päästää. Fabulous, ja viritykset mm. Rättyän Jarin ja lähes legendaarisen Armadillo Jones - orkesterin kanssa olivat ensimmäiset "oikeat" kosketukset musiikkiin. 1992 jatkettiin Jimin kanssa siitä mihin 1980 jäätiin, eli veivaamaan sitä itteensä; Rogänrollia. Feast Of Friends orkesterin kanssa juopoteltiin ja keikkailtiin ja tapeltiin ja särjettiin omat ja toisten sydämet ja samaa jatkettiin The Kummitusjunan kanssa katkeraan poismuuttoon saakka. 1997 tie vei Barbaran mukana Etelä Afrikkaan, tarkemmin Durbaniin. Esa "Esso" Pellikka Kummitusjunan tuorein jäsen, jäsenyytensä
ja ikänsä puolesta. Tuli mukaan toimintaan lokakuussa 2006, ollut orkesterin
mukana äänenpoistomiehenä jo vuosia. On soittanut menestyksellä
feikkibossanouvvaa ja kountria Penttisen
|